Ari Torniainen
Takaisin edelliselle sivulle

06.02.2018

Luontoa kunnioittaen. Julkaistu Suunnistaja-lehdessä elokuussa 6/2017


Tänä vuonna vietetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta monin eri tavoin. Suunnistusseuratkin ovat järjestäneet tai järjestävät juhlavuoden kunniaksi erilaisia tapahtumia ja Jukolan Viestin sanomakin oli oikeutetusti osoitettu 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Suomalaisessa luonnossa aistiikin hyvin vuosien muutokset.

Suomen upeista ja monipuolisista maastoista saamme nauttia erityisesti me, suunnistuksen ystävät. Tästä etuoikeudesta kuuluu erityinen kiitos maanomistajille ja suunnistusseurojen aktiivitoimijoille koko Suomessa. Juuri maanomistajat ja metsästysseurat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneitamme. Hyvällä yhteistyöllä, luontoa kunnioittaen saammekin harrastaa hienoa lajiamme lähes jokaisessa maastossa.

Meidän suunnistajien, niin ratamestareiden kuin kilpailijoidenkin tulee parhaamme mukaan huomioida luonnon ja maaston erityisvaatimukset. Ei juosta pihamailla eikä pelloilla. Ratamestareina pyritään suojelemaan esimerkiksi metsäkanalintujen pesät ja poikueet eristämällä havaitut pesät. Arvostelijoita varmasti aina riittää, mutta näin tehden saamme lajillemme ja tapahtumillemme yhä parempaa arvostusta. Tästä olkoon esimerkkinä vaikkapa Lappee-Jukolan pääratamestarina saamani positiivinen sähköposti kilpailun jälkeen syyskuun 29. päivä 2016.

”Tervehdys Raipon maastoissa kilpailtu Jukolan Viesti 2016 –tapahtuma herätti paikallisten metsästäjien mielissä huolestuneisuutta, etenkin ko. alueella syntyvien metsäkanalintupoikueiden osalta. Ajateltiin ja pelättiin sitä, että kilpailija/kilpailijat ajavat maastossa juostessaan poikueita hajalle (siis erilleen emosta) ja poikueet voivat näin ollen tuhoutua.

Viime viikkoiset havaintoni kumoavat ainakin osittain edellä kuvatun teorian. Olen käynyt muutamia kertoja pohjanpystykorvakoiran kanssa metsästämässä kilpailun polttopisteessä olleessa Raipon Laivavuoren maastossa.

Näillä retkillämme olemme törmänneet yhteen metsopoikueeseen ja kolmeen pyypoikueeseen, ja voi hyvin olla, että ne eivät ole tuon alueen ainoat poikueet. Eihän koiramies koskaan kaikkia maastossa olevia lintuja havaitse. Eikä koirakaan.
Syysterveisin,
Kimmo Hyvärinen
p.s. Saat jakaa tätä viestiä haluamillesi tahoille”

Kannatti siis etukäteen suunnitella riistalle rauhoittumisalueet, käydä metsästysseurojen kokouksissa kertomassa tapahtumasta ja suojanauhoittaa havaitut metsäkanalintujen pesät. Näistä suojauksista oli hyötyä ja ainakin yhdessä pesässä syntyi poikaset kilpailun aikana.

Suunnistukseen kun pihkaantuu, niin siihen myös jää kiinni. Näin on käynyt monelle suunnistusaktiiville, itsellenikin. Vaikka vuosi vuodelta ojat ovat leveämpiä ja metsässä tuntuu olevan enemmän risuja, niin metsään tekee mieli kesäisin. Sitä haluaa tehdä jotakin suunnistuksen hyväksi, vaikkapa ajantasaistaa kartta ja pitää kuntosuunnistukset. Mielenkiintoista on myös tutkia reittihärvelistä kilpailujen ja kuntosuunnistusten ratoja suunnistajien reitteineen.

Vuosien kuluessa suunnistuksesta on kehittynyt mielenkiintoinen, suurta yleisöäkin kiinnostava urheilulaji. Tänäkin vuonna olemme voineet seurata monia mielenkiintoisia kilpailuja joko kisapaikoilla tai kotisohvalla TV:n ja internetin välityksellä. Lämpimät Onnittelut kaikille sekä aikuisten että nuorten MM-mitalisteille ja muillekin arvokisamenestyjille.

Ari Torniainen, SSL:n hallituksen jäsen

Kuva1

Ari Torniainen | 00102 EDUSKUNTA | 050 512 0422 / 09 432 3184 | | www.aritorniainen.fi
Ylös